Intiaanikesän eksklusiivinen haastattelu
Intiaanikesä on helsinkiläinen pop-yhtye. 8.2. bändiltä ilmestyi viides sinkku nimeltä Mitäjos. Käytiin juttusilla Intiaanikesän solistin Johannes K:n kanssa uudesta sinkusta, inspiraation lähteistä ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Intiaanikesä on helsinkiläinen pop-yhtye. Vuoteen 2019 mennessä bändi oli ehtinyt kerätä vauhtia: helmikuussa ilmestyi heidän viides singlensä ”Mitäjos”, joka jatkoi yhtyeen tunnusomaista melodista poppia indie-rockilla höystettynä. Yhtye tunnetaan suomenkielisistä sanoituksistaan ja lämpimästä, elävästä soundistaan. Musiikkipiireissä spekuloitiin, että viiden singlen julkaisu ilman albumia viittaa siihen, että bändi saattaa olla valmistelemassa täyspitkää levyä lähitulevaisuudessa.
Hei! Kiitos, että suostuitte haastatteluun. Miltä se tuntuu, kun uusi single on jo valmis, mutta ei ole vielä julkaistu?
Kiitos haastattelupyynnöstä! Meillä on aina sama tilanne ennen singlen julkaisemista. Ensin teemme useita kuukausia intensiivisesti töitä biisin eteen ja sitten kun biisi on valmis noin kuukautta ennen julkaisua pyörittelemme peukaloitamme jännittyneinä ja samalla alamme kuulostelemaan seuraavaa singleä. Jännitys ja pelko, sekä tyytyväisyys ovat alituiset ilmansuunnat.

Millainen tarina on ”Mitäjos”-sinkun takana? Mikä inspiroi teitä luomaan biisejä – aikaisemmat kokemukset vai nykyiset tunteet ja huolet?
Mitäjos niminen laulu syntyi muistaakseni pianon äärellä vietetyn iltapäivän aikana. Parhaimmat biisit ikään kuin virtaavat kirjoittajansa kautta ja tämä laulu oli juuri sellainen. Selässä juoksi kylmiä väreitä ja näkökenttäni täyttyi kylmän sinisestä. Lyriikoita kirjoitettiin noin kymmenen eri vedosta, joista viimeisin tuntui aidoimmalta. Lyyrikkona minua inspiroivat eniten sydänsurun hetket. Onnellisista aiheista on kovin vaikea kirjoittaa, koska ne eivät ole niin läsnä omassa elämässäni. Olen kaiketi vuosien varrella kyynistynyt tai kypsynyt, kun näen kauneutta siellä, missä sitä yleensä ei nähdä. Särkyneissä sydämissä.

”Mitäjos” on teidän viides singlenne. Milloin tulee teidän esikoisalbuminne? Miltä se tulee kuulostamaan? Aiotteko te lisätä siihen joitakin bändin nykyisestä tyylistä erottuvia biisejä?
Albumit ovat yhtyeille ja artisteille samanlaisia konsepteja, kuin taiteilijoille taidenäyttelyt. Tietyn ajanjakson kuvauksia. Nykyinen single keskeinen kulutuskulttuuri on kuitenkin nostattanut tarvetta julkaista albumeja. Yksi single saattaa määritellä artistin uran, joten miksi julkaista kokonaista albumia? Tästä huolimatta kuitenkin olemme toki kirjoittamassa albumia tälläkin hetkellä. Hitaasti, mutta varmasti. Kokonaisuus tulee kuulostamaan Intiaanikesältä. Haikean tanssittavalta. 90-luvun huoneilta ja uniselta usvalta.
Aioitteko te tehdä musiikkivideon ”Mitäjos” –kappaleesta?
Musiikkivideot vievät ennen julkaisuaan hirveästi rahaa ja hirveästi aikaa. Nykyään ihmisillä ei ole aikaa katsella niitä. Jos saisin itse päättää julkaisisimme aina musiikkivideoita, mutta koska suoratoistopalveluista on helpompi kuunnella biisejä, kuin katsoa musiikkivideoita youtubessa niin päädyimme tällä kertaa siihen, että emme julkaise musiikkivideota mitäjossiin. Toki olemme kuvanneet useita promopätkiä, jotka tulevat ihailtavaksi ainakin sosiaaliseen mediaan!

Teidän musiikkivideonne ”Neiti Kesäheinä”- ja ”Tähdenlento”-kappaleista ovat todella kauniita ja täynnä melankoliaa ja nostalgiaa. Kenen luomat ovat musiikkivideoiden konseptit?
Minä ja Juho Länsiharju löysimme toisemme muutama vuosi sitten, kun kuvasimme eräälle toiselle projektille musiikkivideota. Tykästyin hänen tyyliinsä ja visioonsa siitä, miltä maailma voi parhaimmillaan näyttää musiikissamme. Yleensä ennen musiikkivideon kuvauksia pallottelemme hänen kanssaan ideoita, jotka sitten tiivistämme muutamaan ydinkohtaan. Hankimme lavasteet ja vietämme muutaman päivän kuvaten intensiivisesti. Työmäärä noin kolmen minuutin musiikkivideoon saattaa pyöriä satojen tuntien ympärillä. Juho on varmasti lahjakkain videotaiteilija, jonka tunnen ja on suuri kunnia tehdä töitä hänen kanssaan.
Onko vaikea yhdistää omaa arkielämää ja bändin keikkoja?
Musiikin ja arkielämän yhdistäminen on jatkuvaa trapetsilla taiteilua. Päässä jyskyttää jatkuvasti tieto siitä, että on joutunut luopumaan hirveästi normaaleista asioista, jotta on voinut viedä visiotaan näinkin pitkälle. Toisaalta tuo visio on myös antanut paljon.

Miksi bändin jäsenet joko käyttävät salanimiä tai lyhentävät omia sukunimiään?
Se jääköön mysteeriksi ;)

Nykyään moni esiintyjä ja bändi on huolissaan siitä, että musiikkipalvelut kuten mm. iTunes ja Spotify eivät maksa tekijänoikeusmaksuja kunnolla. Voiko teidän mielestänne joku bändi tai esiintyjä elättää itsensä vain kirjoittamallaan musiikilla? Miten te suhtaudutte siihen, että digitaalinen musiikki on jo ohittanut CD-levyjen suosiota?
Tietty artistien joukko toki pystyy elättämään itsensä pelkästään tekijänoikeusmaksuilla, mutta tällaisena aikakautena korostuu myös keikkailun tärkeys. Loppujen lopuksi ei tätä hullun hommaa kukaan tee pelkästään rahan takia. Cd-levyjen katoamisen kautta katosi myös tietty osuus kassavirrasta. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että en ole ostanut cd-levyä noin viiteen vuoteen.
Yhtyeen kokoonpano muuttui huomattavasti sen perustamisesta lähtien. Oliko teidän vaikea tottua toisiinsa?
Olen laskenut soittaneeni eri yhtyeissä noin 70 ihmisen kanssa. Aina on vaikea jättää jäähyväisiä, mutta toisaalta nykyään osaa myös olla onnellinen lähteneiden puolesta. Unelmat eivät käy aina yksi yhteen ja on ihan yhtä arvokasta tietää, mitä haluaa elämällään, kuin se että tietää mitä ei halua elämällään.
Jokaisessa bändin promo-kuvauksessa on tietty oma tyylinsä ja esteettinen konsepti. Mikä inspiroi teitä luomaan näitä konsepteja?
Visuaalisesti Intiaanikesää inspiroi eniten ysäriestetiikka ja tietty unimaailma nopeine assosiaatioineen. Se tietty sadunomaisuus. Tuosta yhdistelmästä löytyvät myös kaikki visuaaliset tulokulmamme.

Tunnetteko te sitä, että vastuunne kasvoi sen mukaan, kun te allekirjoititte sopimuksen Universal Musicin kanssa? Onko teidän vaikea työskennellä sellaiseen jättiyhtiöön kiinnitettynä?
Universal music tuli kuvioihin hyvin aikaisessa vaiheessa ja Intiaanikesä ehti olemaan olemassa vain hetken aikaa ennen signaamistamme. Universal on hoitanut hommansa mallikkaasti ja antanut meille ihanan vapaat kädet tuoda esille sitä erikoisuuttamme. Kun sopimus allekirjoitettiin puntit kieltämättä hieman tutisivat, koska kyseessähän oli Suomen suurin (ja parhain!) levy-yhtiö, mutta tutustuttuamme työntekijöihin huomasimme, että vaikka hommaa tehdään isolla niin työntekijät olivat kuitenkin todella tavallisia ihmisiä.

Miten voisitte kuvailla omaa musiikkityyliänne, jos ette saisi käyttää mitään vakiutuneita termejä?
Aamuyön yksinäisyyden valveunet.
Mikä rooli on teidän mielestänne musiikkikoulutuksella taiteessa? Onko jollakulla bändin jäsenellä musiikkikoulutus?
Musiikkikoulutus antaa työkalut musiikin toteuttamiseen. Meillä on yhtyeessä jäseniä, jotka ovat saaneet muodollisen koulutuksen ja myös meitä jotka emme koskaan ole käyneet kouluja aiheeseen liittyen. Itse hieman kadun sitä, että en koskaan käynyt opiskelemassa virallista koulutusta musiikkiin liittyen, koska se olisi vähentänyt sudenkuoppia matkan varrella. Mutta näin jälkikäteen en ole yhtään varma tekisinkö musiikkia näin persoonallisesti jos olisin istunut lapsena oppitunneilla enkä yrittänyt kopioida lempiartistejani ilman soittotaitoa.

Miltä musiikkinne kuulostaa, kun kuulette sitä radiosta?
Joskus kun kuuli ensimmäisiä kertoja musiikkiaan radiosta oli onnellinen useita tunteja. Nykyään siihen on siten turtunut, että on tyytyväinen siihen, että on päässyt jo näin pitkälle, mutta jatkaa elämäänsä biisin jälkeen normaalisti. Nykyään kuulen mielummin kuulijoilta, miten he ovat niveltäneet musiikkimme elämäänsä.

Onko teillä joitakin ”rituaaleja”, joita aina teette ennen lavalle nousemista?
Yleensä menemme rinkiin ja huudamme kolmannella jonkun satunnaisen paikan, jossa olemme yhtyeenä olleet. Pitkään tuo sana oli “Siilinpesä” erään Roihupeltolaisen pizzerian mukaan.
Mitkä hauskat asiat tapahtuivat teille ennen lavalle nousemista tai juuri keikan aikana?
Klassikko on kitarankielen hajoaminen, tekniikan pettäminen tai joku satunnainen kommellus yleisön puolella. Jokainen keikka on jollain tavalla ikimuistoinen. Joko hyvällä tai huonolla tavalla!

Mitä jokainen bändin jäsen ehdottomasti ottaa mukaansa, kun bändi lähtee soittamaan keikkoja muualle kuin kotikaupunkiin? Mitä ilman ette voisi pärjätä?
Meillä on aina puhelimet ja soittimet mukana. Olemme sen verran tylsä porukka, että meillä on aika normaalit tarpeet.

Millainen on bändin lähitulevaisuus?
Seuraava single tulee 08.02.2019 ja uutta musiikkia tulee sen jälkeen. Keikoille palaamme varmaan tässä puolen vuoden aikana!

Paljon kiitoksia haastattelusta! Voitteko sanoa jotain tilaajillemme?
Kiitoksia haastattelusta ja toivottavasti jokainen tilaajanne tulee olemaan onnellinen! Enempää en voi pyytää. Enkä vähempää!

February 8, 2019

  • Tuuli Talvinen
    Founder & Editor-in-Chief
    Interviewer
  • Tenho
    Interviewer